* Kaupallinen yhteistyö, Moccamaster
Arvaatteko mitä laskeskelin tässä yksi päivä? No että olen juonut aamukahvin lähestulkoon 13 vuoden ajan, joka ikinen aamu. Ihan käsittämätöntä! Varmaan vain puuron syöminen aamupalaksi on pidempi perinne ruuan osalta, hah hah.
Muistatteko te vielä elämänne ensimmäisen kahvikupillisen? Minä muistan omani. Olin seiskaluokalla ja meillä oli koulussa joku sellainen päivä, että perheet saivat tulla vierailemaan koululle. Tarjolla oli ruokaa ja totta kai jälkkärikahvit. Muistan, miten haluttiin opetella juomaan kahvia silloisen parhaan ystäväni kanssa – olimmehan isoja ja kypsiä seiskaluokkalaisia. Kipattiin kahvin sekaan niin paljon kermaa, että se oli pikemmin kermaa kahvilla, kuin kahvia kermalla. Ei ihme etten heti vakuuttunut kahvista!
Meni vuosi ja olin tet-jaksolla Tampereen suloisimmassa vaatekaupassa, Super Mukavassa. Olin innoissani, sillä olin saanut niin kivan työelämään tutustumispaikan ja pääsin ihan oikeasti esim. ompelemaan ja suunnittelemaan jotain pientä. Mut otettiin niin hyvin vastaan etten olisi voinut toivoa parempaa työelämäkokemusta sen ikäisenä. Super Mukavasta jäi tuon lisäksi mieleen myös tummapaahtoinen kahvi ja Marianne-karkit – silloin opin juomaan kahvia ja oikeasti myös tykkäämään siitä. Veikkaan, että kasiluokasta asti olen juonut aamuisin aamukahvin paria hyvin harvaa poikkeusta lukuunottamatta.
Aloin muistella kahvimenneisyyttäni Moccamasterin kahvipöytäkirjan ja kultaisen keittimen saavuttua luokseni viime viikolla. Moccamaster lähetti maaliskuun alussa kultaisen kahvinkeittimen ja ihka ensimmäisen kahvipöytäkirjan kiertämään bloggaajalta toiselle haastaen bloggaajat kertomaan kahvimuistoja, jakamaan kahvihetken tai herkullisimman reseptin kahvin kaveriksi. Henriikka jakoi viikon jokaisen kahvihetken lukijoidensa kanssa, Jenni jakoi maanantaiaamuisen kahvihetkensä, Maja mietiskeli hetkiä, jotka jättävät jäljen ja paljasti juotujen kuppien lukumäärän ja Petri ja Mervi kertoivat, että Petrin ainoita vaatimuksia ekan yhteisen kodin suhteen oli se, että Moccamaster on oltava. Hahaa, ymmärrän!
En tiedä muistatteko, mutta siirryin käyttämään Moccamasteria muutamia vuosia sitten yhteistyön merkeissä, ja siitä saakka olen ollut todella tyytyväinen Moccamaster-kahvittelija. Epäilin ennen kahvinkeittimen vaihtoa, että voisinko huomata eroa keitinten suhteen, että mahtaako Moccamasterin ympärillä oleva hype pitää paikkansa. No pitihän se. Sen huomaa todella konkreettisesti siitä, että töissä juotu kahvi ei ole yhtä hyvää kuin kotona – erotuksena on vain keitin, kun kahvi on tismalleen samaa. Epäilykseni olivat täysin turhat.
Kirjoittelin kahvipöytäkirjaan kahviaiheisia mietteitä ja jaoin pari instax-kuvaa viime viikon kahvihetkestä ystäväni kanssa. Maj:llakin on kotonaan Moccamaster, kaunis valkoinen. Mun omani on vaaleanpunainen, mutta nyt yhteistyön ajan viikon verran klassinen mattakulta, joka on sekin aika ihana. Moccamasterissa on parasta se, että sillä on 10 vuoden takuu ja että se valmistetaan edelleen Hollannissa käsityönä. Moccamastereihin on saatavilla paljon varaosia, eli jos jotain rikkoontuu, ei tarvitse miettiä uuden laitteen ostamista. Mulla meni jokin aika sitten hajalle kahva mun vedenkeittimestä ja sitä ei voi korjata eikä korvata mitenkään, turhauttavaa. Onneksi jotkut brändit ajattelevat pidemmälle.
Minä taisin olla viimeinen, jolle keitin kahvipöytäkirjoineen lähetettiin, eli haastan teidät kertomaan: muistatteko ekan kahvikupillisenne? Milloin ja missä nautitte sen? Kylmänä, kuumana, mustana, maidolla?
