Tässä lähiaikoina on ollut paljon hyviä keskusteluja ystävien ja läheisten kanssa. Tuntuu, että olen oppinut näkemään tietynlaisia elämäntilanteita ihan uudessa valossa sekä olemaan armollisempi ajatusteni kanssa sekä omien, että muiden, valintojen ja tilanteiden suhteen. Moni ystävä on tuntunut kahlaavan syvissä vesissä ja keskenäiset roolit kuuntelijana, lohduttajana ja tsemppaajana ovat vaihdelleet nopeasti.

Tuntuu hassulta, että vielä vuosi pari sitten tutun tuttuina pitämäni tyypit ovat muotoutuneet mulle todella tärkeiksi ihmisiksi. Sellaisiksi ystäviksi, joiden tiedän pysyvän matkassa koko loppuelämän. On ollut mahtavaa tajuta, että ystävyyden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että täytyy olla joka päivä yhteydessä tai että kun nähdään, ei voi hetkeäkään olla omissa oloissaan vaan täytyy olla energisenä ja läsnä joka sekunti. Onneksi sen ei tarvitse olla niin. Arvostan hulluna ystävyyssuhteita, joissa voin olla oma itseni ja joskus olla vaikka ihan hiljaa toisen seurassa, omissa mietteissä. Sellaisten ystävien kanssa jutut yleensä jatkuvat siitä mihin ne ovat jääneetkin, ilman että tuntuu oudolta vaikkei hetkeen näkisi tai olisi yhteyksissä.

Ja tietysti on ihan parasta, että matkassa on mukana ihan upouusia tyyppejä ja niitä, joiden kanssa ollaan tehty verivalat yläasteella ja niitä, joiden kanssa ollaan kasvettu yhdessä ala-asteikäisistä asti. Jopa niitä, joiden kanssa ollaan tutustuttu jo vauvoina – ystävä voi löytyä myös ihan tosi läheltä, vaikkapa omasta sisaresta tai serkuskatraasta. Olen nykyisin tosi läheinen pikkusiskoni kanssa, vaikka vielä muutamia vuosia sitten molempien asuessa kotikotona, emme todellakaan olleet. On ihan tosi siistiä huomata viihtyvänsä myös sillä samalla jengillä mitä joskus viisitoista vuotta sittenkin; siskon ja serkkujen kanssa.

Olen pohtinut ystävyyttä ja ihmissuhteita paljon viimeisen vuoden ja puolentoista aikana ja oppinut paljon itsestänikin. Ja siitä, että ystävyyssuhteet ovat tosi erilaisia keskenään, eikä niitä kuulu eikä kannata verrata tai arvottaa keskenään – uskon, että kaikenlaisilla ystävyyssuhteilla on aikansa ja paikkansa ja jokainen niistä on arvokas. Mutta silloin, kun tuntuu, että ystävyys vie hulluna enemmän energiaa kuin antaa, kannattaa ehkä hetkeksi pysähtyä miettimään, että miksi.

Näihin kuviin ja mietteisiin. Tunnelmallista sunnuntai-iltaa. x

kuvat: Pasi Tiitola / meikki  ja hiukset: Tiina Toratti (meikkipohja, silmät ja kulma Zuii, huulet Absolution)