Mä oon niiiiin kauan halunnut päästä testaamaan Sandron hehkutettua brunssia, mutta usein mun vierailut Helsingissä osuvat keskelle viikkoa. Nyt olin pari yötä ja sovittiin jo etukäteen Henriikan kanssa, että pidetään lauantaina bisnesbrunssi ja pidetään se Sandrossa. Miten mahtava valinta! Launtaisin Sandro tarjoaa kasvis- ja vegaanibrunssia, joten ei tarvinnut pohtia yhdenkään ruuan kohdalla, voisinko syödä sitä vai en. Etukäteen tehty pöytävaraus on varsin fiksu idea, pöytä katetaan kolmesti klo 10/12/14 ja aikaa ruokailuun on kaksi tuntia. Aluksi on ruuhkaa, mutta kun on saanut kasattua ensimmäisen lautasellisen, alkaa ruuhka jo helpottaa. Skumppalasi kuuluu brunssin 26,90€ hintaan. Korkeahko hinta on mielestäni täysin suhteessa brunssin tarjontaan; paras brunssi jolla olen koskaan ollut!
Olen ehdottomasti kylmien ruokien ja alkupalapöytien ystävä, en edes aluksi tajunnut että Sandrossa oli erikseen myös lämpimät ruuat tarjolla. Täyttävien ja älyttömän herkullisten alkupalojen jälkeen maistelin vähän seitania ja riisinuudelia, mutta olisin ollut autuaan onnellinen vaikka olisin missannut lämpimät ruuat kokonaan. Tuo Sandron keltainen sahramileipä oli taivaallista. Sain hetki sitten tulaisiksi sahramia, joten pitää varmaan koettaa leipoa jotain samantyyppistä itse.
Mehushotit olivat ihan älyttömän hyviä, suosittelen maistamaan kurkkua ja porkkanaa sekä Powaun punajuurta ja lehtikaalia. Yhyy, halauisin niin mehulingon tai jonkun sellaisen masiinan jotta voisin tehdä mehuja itse.
Inspiroiva Henriikka. Oon niin iloinen että ollaan tutustuttu. Toki blogin kautta tapaa uusia hengenheimolaisia ja muita kiinnostavia ihmisiä, mutta lopulta aika harvaan tutustuu paremmin ja aidommin. Onneksi viime aikoina on tullut tutustuttua paremmin useampaan mahtavaan naiseen.
Jälkkäripöytä oli sekin ihanan monipuolinen. Olin jo aivan täynnä kaikista suolaisista herkuista, joten nappailin vain pieniä maistijaispaloja sieltä täältä.
On hassua miten omat makumieltymykset voivatkaan muuttua; joskus yläasteaikoina kaikki makea oli mun herkkua, lukiossa söin karkkia useamman kerran viikossa (vaikkakin suhteellisen pieniä määriä, niin silti, monesti viikossa) ja ihmettelin ihmisiä jotka eivät pitäneet itseään jälkiruokaihmisinä. Lukioaikoina ja vielä pari vuotta sittenkin olin ihan hulluna jäätelöön, ostin sitä usein jos teki mieli jotain hyvää. Nykyisin skippaan jälkkärit ilman mitään ponnisteluja; ei vaan tee mieli. Nautin paljon enemmän suolaisista herkuista ja esimerkiksi Sandron kylmät ruuat olivat taivaallisia. Hummukset ja muut tahnat ovat suurinta herkkuani, eikä olisi yhtään harmittanut jos koko jälkkäripöytää ei olisi ollut, vaikka sen valikoima olikin mieletön. Makealta maistuvat mehut olivat makuuni tarpeeksi makeita. En tajua, vielä pari vuotta sitten olisin pyöritellyt silmiäni sille, joka ajattelee näin. Kai ne makumieltymykset vaan muuttuu ja kehittyy?
Huh, tiivistetysti vielä: menkää brunssille Sandroon. Lauantaina. Nauttikaa.
