Syksy on ollut ihan älyttömän hyvä, vaikkei se ole edes kovin pitkällä. Mun syksy tosin taisi alkaa jo elokuussa, vaikka moni on sitä mieltä ettei syksystä saa puhua ennen syyskuuta.
Olen ollut älyttömän kiireinen, mutta toisaalta nautin kiireestä – olen parhaimmillani pienen paineen alla ja rakastan sitä fiilistä kun mulla on kaikki langat käsissä ja monta kiinnostavaa juttua vireillä. Toisaalta olen myös surrut ja murehtinut rakkaiden ihmisten puolesta ja myöhemmin huokaissut helpotuksesta. Välillä itkenyt omaa oloa ja sitten taas pyyhkinyt kyyneleet. Purrut hammasta (kirjaimellisesti, pitääkö mun oikeasti konsultoida hammaslääkäriä niistä yökiskoista…) ja ollut sanomatta vastaan vaikka olisi huvittanut kuinka. Olen tuntenut suurta kiitollisuutta ihmisistä jotka on mun lähellä – uusista ja vanhoista.
Olen kitannut, hionut ja maalannut enemmän kuin ikinä. Seinien lisäksi olen maalannut myös itseni – kampaajani ihmetteli vitivalkoisia raitoja hiuksissani. Tanssinut jalkani kipeiksi ja höpöttänyt kurkkuni käheäksi. Lähtenyt tapaamaan ystävää silloin kun olisi jo pitänyt olla nukkumassa. Miettinyt, että pitkästä aikaa musta tuntuu siltä, ettei mikää rajoita mua. Ei pelot, ei toiveet eikä unelmat. Tuntuu että ihan kaikki on mahdollista. Se voisi tuntua tosi pelottavalta, mutta se tuntuu pelkästään helpolta ja oikealta. Tavallaanhan kaikki on mahdollista aina, mutta kai sitä tarvitsee aina välillä jotain tosi isoja ravisteluja jotta sen ymmärtäisi ja muistaisi. Syksy ei ole ollut millään mittapuulla helppo, ei oma eikä läheisten. Onneksi tuntuu jo paljon kevyemmältä mitä kesällä.
Välillä harmittaa ja ärsyttää että asiat venyvät. Samalla lykkään tiettyjen asioiden hoitamista viimeiseen saakka. Toisaalta tiedän olevani deadline-tyyppiä, mutta ehkä se ei olekaan itsensä tuntemista vaan tekosyiden keksimistä, ettei vaan tarvisi aloittaa isoja projekteja… Ja isoista projekteista puheen ollen – tässä on parikin sellaista työn alla ja jännittää aika hirveästi! Sellaisella hyvällä tapaa onneksi. Yksi isoimmista projekteista on sitä paitsi loppusuoralla ja siitä tulee niiiiin hyvä. En malta odottaa että pääsen näyttämään teille!
En tiedä muistanko tuoda esille tarpeeksi usein tätä, joten: kiitos että kommentoitte! Tuun siitä ihan älyttömän iloiseksi, vaikkakin tänä vuonna olen ekaa kertaa ikinä joutunut poistamaan ilkeitä ja tyhmiä kommentteja. Mulle mun blogin tärkein juttu on vuorovaikutus, vaikkakin se tietysti on joidenkin postausten kohdalla täysin tarpeetonta. On silti ihan mahtavaa kun reagoitte. Pus!
