2017, melkoinen vuosi.
Listasin tälle vuodelle tavoitteita vuosi sitten. Halusin mm. alkaa kirjoittaa rehellistä paperipäiväkirjaa. Kirjoitin aika harvoin, mutta silloin kun kirjoitin, olin ainakin rehellinen (ja toisinaan melkoisen tunnekuohun vallassa). Mun paperipäiväkirjassa on pitkiä sepustuksia, pieniä havaintoja ja niin paljon tunteita, että naurattaisi jos en vielä muistaisi niin selvästi, miltä silloin tuntui.
Tammikuussa reissasin Köpikseen, katsoin Skamia ja täytin 26 vuotta Iisaa kuunnellen. Oli sukujuhlat, joissa opetin riisipaperihattu päässä kuinka vietnamilaisia rullia tehdään ja nimijuhlat joissa itketti paristakin eri syystä. Muistan tosi elävästi että olin vuoden ekana päivänä tosi tyytyväinen; vähän darrassa, mutta mulla oli hulvaton ja kujeileva fiilis tulevasta vuodesta. Toivon että tänä vuonna vuoden ekana päivän on samanlainen fiilis.
Helmikuussa olin viikon töissä Tukholmassa, oli kirpeitä ja kirkkaita pakkaspäiviä ja aurinkoa. Käytiin ekaa kertaa Tampereen Muusassa brunssilla ja siitä kirjoittamani postaus näyttää nyt olevan yksi vuoden luetuimpia. Helmikuu on näköjään ollut viime vuonna killeri blogipostausten kiinnostavuuden suhteen, tämäkin postaus sijoittuu vuoden luetuimpiin.
>>> Vuoden kolmanneksi soitetuin biisi vuonna 2017: HONNE ft. Izzy Bizu – Someone That Loves You. Tätä kuuntelin kun olin ihastunut ihan väärään tyyppiin.
Maaliskuussa alkoi olla valoa, kuvasin viimeisiä kuvituksia Hyvin elettyyn ja tapasin monta kiinnostavaa ihmistä. Kalenteri oli ihan täysi kivoista jutuista ja muistelen, että arki oli melkoista tetristä.
Huhtikuussa palautin Hyvin eletyn kuvat, kävin keramiikkakurssilla, lopetin e-pillerit (lopettamista edeltänyt postaus on muuten kirkkaasti tämän vuoden luetuin postaukseni) ja olin aika stressaantunut. Oli kivoja Tampere-viikonloppuja joiden aikana näin lukiokavereita ja toisina laitoin puhelimen lentokonetilaan porukoilla ollessani ja keskityin lepäämään.
Toukokuussa miniloma Tarttoon teki hyvää – siellä paistoi yllättäen aurinko ja oli parhaimmillaan +26 astetta. Oli niin kuuma että oli pakko hankkia kesämekko, kun matkaan oli varautunut farkuilla. Stressi kai helpotti, koska toivoin että tapahtuisi jotain, että olisi myrskyä ja isoja tunteita ja sitten oli ja huh, sitten tietysti toivoin etten olis koskaan mitään myrskyjä kaivannutkaan.
Oli ihana äitienpäiväillallinen Tampereella lempiravintolassa, aloitin käymään salilla ja joogassa säännöllisesti reilun puolen vuoden tauon jälkeen (kiitos parhaalle salikamulle Essille, en varmasti olis jaksanut ilman yhteistsemppausta) ja oli hauskoja ekstempore-iltoja joina olin ajatellut pysyä kotona mutta lähdinkin seikkailemaan. 
Kesäkuussa käytiin saunomassa ja kastamassa talviturkit Lonnassa, suunniteltiin täydellistä t-paitamallia, juhlittiin Tampereella ja lensin Osloon päiväksi haastattelureissulle. Oli kesäjuhlat, Taste of Helsinki ja aika hullun kylmiä kesäkuun iltoja.
>>> Yksi soitetuimmista biiseistä viime kesältä: Lorde – Homemade Dynamite. Koko Lorden Melodrama-albumi muistuttaa kuluneesta vuodesta, sillä siihen tiivistyy paljon viime kesäisiä fiiliksiä ja myös se jännitys, kun pääsin tapaamaan ihailemaani artistia kasvotusten. Aikamoista, en olisi uskonut, jos joku olisi vuosi sitten kertonut.
Heinäkuussa mulla oli ensimmäinen palkallinen kesälomani ikinä. Kuukauden loma, ihan hullua! Ja parasta ikinä. Alkukuusta oli Ruissi, yksi vuoden hauskimpia reissuja. Ruissin jälkeen lähdin Pariisiin työmatkalle ja minilomalle.
Lähestulkoon suoraan Pariisista palattuani lähdin viettämään yhtä kesän harvoista lämpimistä päivistä Seurasaareen Miljan ja Mariannan kanssa – oli parhaat juoruilut ja illalla vielä pizzatkin – ihan tavallinen päivä, mutta se on jäänyt mieleen vaikkei mulla taida olla yhtään kuvaa koko päivästä. Heinäkuussa oli myös viileitä päiviä mökillä ja Tampereella.
Elokuussa Hyvin eletty vihdoin julkaistiin. NIIN jännäää! Pitkään kestänyt projekti oli vihdoin konkreettisessa muodossa. Vaikka projekti alkoi jo edellisen vuoden puolella, on Hyvin eletty ehdottomasti yksi kuluneen vuoden tärkeimmistä jutuista. Opin niin paljon uutta kirjan kuvittamisesta ja on ollut niiiiin hiton siistiä spottailla Hyvin elettyä blogeista ja Instasta.
Oli pizzatreffit ja kesäuinnit Alisan kanssa, Tampereella kesäilta-ajeluita, pitkiä keskusteluita laiturilla ja tietysti Flow.
>>> Vuoden neljänneksi soitetuin biisi: Gasellit – Mä tuun takas. Tämä on viime loppukesän ja syksyn teemabiisi, sillä piti aika usein tsempata – jos ei itseä, niin läheisimpiä. On ollut aika isoja juttuja käynnissä tänä vuonna; jos ei itsellä, niin ihan lähellä. Monta kertaa on tsempattu ja mietitty, että täältäkin noustaan ja vieläkin tullaan takas. Oon aika varma että tuun vuosienkin päästä muistamaan kesän 2017 Gasellit-kesänä, hahaa.
Syyskuussa lanseerattiin vihdoin Sugarin omat tuotteet, verkkokauppa ja Sugar Universe. Kirjoitin päiväkirjaan että oisin tullu sydän juosten jos oisit vaan soittanu. Tiesin jo sen kirjoittaessani ettei se oikeastaan edes ollut totta.
Oli Pykärin keikka ja Kaisa yökylässä, Tampere-viikonloppua ja sukujuhlia ja Sardinian reissu Marin kanssa.
>>> Vuoden kuunnelluin kappale: Wild Ones – Dim the Lights –tää on mun syksyn 2017 soitetuin biisi. Kuuntelin tätä pimeinä iltoina kotiin kävellessäni. Kellertävät katuvalot kaatosateessa, jalassa maiharit. Ei kylmä muttei lämminkään enää. Here in my car / We’re two comets falling far away from the sun / Oh it fills me up / I wanna go where I could turn into anyone.
Viime vuoden tavoitteisiin kuului myös lukeminen. Luin (ja kuuntelin äänikirjoja) enemmän kuin viime vuonna. Tulevana vuonna haluan lukea vieläkin enemmän, sillä lukeminen jos mikä avartaa ja auttaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Enkä tiedä onko mikään tärkeämpää kuin se, että osaa asettua jonkun toisen saappaisiin ja ymmärtää, vaikkei hyväksyisi tai olisi samaa mieltä asioista. On myös hauskaa huomata että luin tänä vuonna sen verran paljon, että joukkoon mahtuu ei-niin-hyviäkin kirjoja joista en ole edes jaksanut mainita mitään.
Lokakuussa oli suloinen ja jännä fiilis, lettutreffejä ja sellaista suloista. Oli myös isän 60-vuotissynttärit, mieleen jäänyt äänimaljahoito ja Blog Awardsit.
Marraskuussa olin hetken Amsterdamissa töissä, se oli jännää ja vaikka alkoi tietyllä tapaa vuoden kiireisin aika, sain jotenkin ihmeellisesti energiaa tuosta lyhyestä työreissusta. Amsterdamissa paistoi aurinko ja oli niin lämmin, ettei ulkona tullut auringossa kylmä vaikka päällä oli vain ohut neule. Marraskuussa muutettiin Mari uuteen kotiin ja oli Helsinki Perfume Societyn ensitapaaminen.
Joulukuussa olin aika poikki kun joku perusflunssana alkanut ei meinannut loppua ja äityi lopulta poskiontelontulehdukseksi. Makasin viikon kuumeessa ja tuntuu että siinä se joulukuu sitten menikin, vaikkei se ihan niinkään taida olla. Ehti nimittäin olla pikkujoulut ja perinteiset joulumeiningitkin – joista muuten tässä vaiheessa tuntuu jo olevan ikuisuus. HAhaa, välipäivien taika? Ei enää oikein vanha vuosi, muttei vielä uusikaan.
Oli omia joulusuunnitelmia ja oivallus siitä, ettei tarvitse tehdä asioita perinteitä myötäillen jos ei huvita.
Loppuun vielä kuluneen vuoden tärkein tavoite: Ottaa opiksi niistä asioista, jotka olen nyt oppinut kantapään kautta. Ettei tarvitsisi ensi vuonna enää murehtia samoja murheita. Olla suostumatta juttuihin, joissa omaa tekemistä ei arvosteta tarpeeksi. Sanoa suoraan, kun tuntuu, että joku pelaa epäreilua peliä. Pyytää sen, mitä ansaitsee. Päästä yli siitä fiiliksestä, että tuottaa jollekin pettymyksen olemalla itseään kohtaan rehellinen; oli kyse sitten jaksamisesta, riittävästä palkasta tai aidosta kiinnostuksesta johonkin juttuun.
Vielä on opeteltavaa. Mun on vieläkin ihan liian vaikeaa sanoa ei kivoihin, mutta väärällä hetkellä tuleviin juttuihin. Tosi usein sanon kyllä kun ajattelen, että tilaisuus on ainutlaatuinen ja vielä useammin että en halua tuottaa pettymystä kysyjälle, mutta tavallaan aina kun sanoo kyllä jutuille jotka on sillä hetkellä liikaa, sanoo itselleen ei. Koetan muistaa sen useammin, koska ensi vuonna haluan nukkua enemmän ja siihen liittyy isosti se, että sanon ei silloin kun on liikaa juttuja.
Loppuun vielä vuoden vika selfie – otettu just; biojätepussi keittiön tiskipöydällä odottaa viemistä ja teet mukeissa valmistumista. Mari muokkaa tuossa vieressä kuvia ja kohta olis tarkoitus lähteä hakemaan vuoden vikat sushit. Repäsin äsken vahingossa uudesta kirppislöytömekosta yhden sauman hajalle ja parsin sen kasaan ja siinä samalla yhden neuletakin, jonka sivusaumassa on ollut reikä koko vuoden – olipa tosiaan iso, kahden minuutin urakka, mitenhän en ollut aiemmin saanut aikaiseksi?
Skumppa on kylmässä ja illalla suunnataan Pajun luokse sanomaan heipat tälle vuodelle. Just nyt on vähän haikea olo ja rinnassa oikeasti tuntuu siltä, että kohta vaihtuu vuosi. Ei se aina tunnu näin konkreettiselta. Jännäää!
2017 – kiitos & heippa!
