Virpi Mikkosen Kiitos hyvää Pikaruokaa -kirja on ihana. Kuvat ovat superkauniita, kuten voi tekijänsä edellisten kirjojen (sekä printti, että e-kirjojen) ja blogin perusteella odottaakin. Kirjassa on ohjeita terveellisiin ja nopeisiin ruokiin – täydellisiä ohjeita kiireiseen arkeen. Jumitun usein pariin suosikkireseptiini enkä jaksa arjessa käyttää aikaa uusien kehittelyyn ja veikkaan että aika moni voi samaistua tähän. Tämä kirja on meille. Ajattelin tällä viikolla testata kukkakaali-currykeiton, päärynäisen pinaattikeiton ja punajuuripizzan. Vegaanisten majoneesien tekeminen kiinnostaa myös, vaikkakin epäilyttää samalla, haha. Veikkaan, ettei näillä ohjeilla voi kuin onnistua. Kiitos Virpi kirjasta, se on ihana ♥

Pauliina Rauhalan Taivaslaulu oli mun lomalukemista Kosin reissulla. Kirjan voi lukaista nopsasti ja vaikka aihe onkin synkähkö, oli lukukokemus hyvä. Ei ehkä mitenkään kovin yllättävä tarina lestadiolaisuudesta, vaikkakin varmasti jossain määrin yleistävä myös – surullinen ja ahdistava kertomus nuoren lestadiolais parin arjesta, rakkaudesta, äitiydestä ja parisuhteesta. Tämän teatteriesityksen haluaisin päästä näkemään Tampereen Työväen Teatterille – onko joku teistä käynyt katsomassa sen?

Lena Dunhamin esikoisteos Sellainen tyttö on kepeä ja häpeilemätön omaelämänkerrallinen tarina. ”Nuoren naisen opetukset” on hauska ja mukaansa tempaava – Dunhamin tyyli on rehellinen ja suodattamaton. Juuri sellainen, mitä odottaa saattaa. Tämä tempasi mukaansa nopeasti – välillä nauratti, välillä myötähävetti ja pari kertaa luin otsa rypyssä. Tykkäsin tästä kirjasta, mutta en usko sen jäävän mieleeni kovinkaan pitkäksi aikaa. Tässä kirjassa oli myös hauskoja kuvituksia – miksei kirjoissa vois olla enemmän kuvitusta!?

Haruki Murakamin Kafka rannalla on varmaan viime vuoden suosikkikirjani. Pelkäsin, etten tykkäisi tästä Norwegian Woodin jälkeen, mutta pelko oli turha. Norwegian Woodin lukemisesta on sen verran aikaa, etten edes osannut verrata niitä toisiinsa – kuten ei pitäisikään. Kafka rannalla on surrealistinen ja paikoin aivan kreisi – mutta todella hyvä tarina. Onneksi en koskaan lue kirjojen takakansia tai pohdi kannen kuvitusta ennen lukemista, niin en ehtinyt synnyttää ennakkoluuloja taivaalta satavista silakoista, hahahah.

Mulla kävi joku hullu tuuri tämän kanssa, maksoin tuosta pokkarista alle neljä euroa Akateemisen aleissa. Mun lempparialennusmyynnit taitaakin olla kirjakauppojen alet. Pokkareita ja kovakantisia kirjoja voi silloin löytää ihan älyttömän halvalla. Nyt luettavana on Murakamin IQ84 joka oli hetki sitten tarjouksessa Suomalaisessa Kirjakaupassa, vink vink. Ostin myös Donna Tartin Tiklin pokkarina parilla eurolla.

Lopuksi viime vuoden viimeisenä luettu kirja, juuri ennen joulua mulle saapunut Katja Kokon Aidosti kaunis. Tämä oli mulle henkilökohtaisesti tosi odotettu kirja, sillä diy-kosmetiikka ja kosmetologin opit ihonhoitoon kiinnostavat kovasti, etenkin kun sitä kaikkea käsitellään yksinomaan luonnonkosmetiikan kautta, kuitenkaan julistamatta ja syyllistämättä – just the way I like it. Kirja on uskomattoman kaunis, sekä taiton että kuvien puolesta. Tämän pariin on ihana palata uudelleen ja uudelleen haaveilemaan ja tarkistamaan suosituksia omalle iholle. Iso ja painava kirja tuntuu luksukselta noihin muutaman euron pokkareihin verrattuna.

Olen kai suhteellisen perillä omasta ihotyypistäni, sillä neuvot ihotyyppini hoitoon saivat nyökyttelemään päätä. Mutta vitsit miten paljon kaikkea kiinnostavaa uutta tietoa kirjasta löytyi kosmetiikan raaka-aineista ja siitä, mihin mitäkin raaka-ainetta tarvitaan ja mitkä raaka-aineet vaikuttavat mihinkin. Lopussa on myös hyvä sanasto, josta on varmasti hyötyä sekä luonnonkosmetiikkaan tutustuvalle ja konkarillekin. Ihana kirja. Tästä nauttiakseen ei tarvitse olla kiinnostunut luonnonkosmetiikasta, sillä kirja vie syvemmälle kauneuteen kuin yksikään purnukka. Kirjan voi ostaa esim. Biodellyltä*.

Ootteko lukeneet samoja kirjoja lähiaikoina, tai oiskos suosituksia? Jos kaipaatte lisää lukusuosituksia, niin kurkatkaa nämä ja tämä.