Veikkaan, että varsinkin monelle tamperelaiselle Tuomiokirkonkadun Armas on jollain tapaa tuttu? Mutta silti voi olla hieman epäselvää, että mitä kaikkea sieltä oikein saakaan?

Ei ihme, sillä Armaan historia on värikäs. Heikki Ahopellon perustama konsepti lähti liikkeelle Armas Maitokaupasta. Myöhemmin on ollut Katukeittiö&Deliä ja Viinitupaa (joista olen muuten kaikista tykännyt!) ja nyt on Armas Kuppila, jonka herkullisesta lauantaibrunssista kirjoitinkin täällä. Ahopellon siirryttyä töihin Saarioisille löytyi Armaan uudet omistaja suhteellisen läheltä, nimittäin nyt Armasta luotsaa Tampereen parhaaksi ravintolaksi rankatun ravintola C:n Ilkka Isotalo.

Armas Kuppilassa on otteita Armaan historiasta sekä rutkasti uutta. Arkena Armaasta saa kotiruokalounasta ja iltapäivästä iltaan katuruokaa ja pienpanimo oluita ja siidereitä sekä viinejä. Olen käynyt Armas Kuppilassa lounaalla ja brunssilla, mutta nyt pääsin Tampere Food Clubin kutsumana tutustumaan myös iltaisin tarjolla olevaan katukeittiö-puoleen. Ruokalista on lyhyt ja ytimekäs, mutta myös lihapainotteinen. Sain kuitenkin jokaisesta annoksesta omaan ruokavaliooni sopivan version, joten pääsette muutkin semi-kasvissyöjät fiilistelemään Armaan herkkuja.

Alkuun saimme maistella pho-tyylistä mausteista kanakeittoa, jonka sain pyytämällä ilman kanaa. Tämä onnistuu muillekin pyynnöstä, eli vaikka listassa lukee kanakeitto, on se mahdollista saada myös kasvisversiona. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että liemessä on kalakastiketta, joten vegaanisesta keitosta ei ole kysymys.

Mutta huh, miten maukas keitto! En ole koskaan ollut kirkasliemisten keittojen suurin ystävä, sillä mun kokemuksen mukaan ne ovat usein olleet tosi mauttomia. Tämä pho-tyylinen keitto oli kaukana siitä; mausteinen ja lämmittävä, täydellinen vilpoisaan talvi-iltaan.

Seuraavaksi pöytään tuotiin rieskapitsaa. En huijaa, kun sanon että kasvisversio oli taivaallista. Makean rieskapohjan ja suolaisen juuston (Ahlmanin Gabriel) yhdistelmä oli niin miellyttävä, että söin kolme siivua. Tämä tehdään oletuksena ilmakuivatulla kinkulla, mutta pyynnöstä saa maukkaan kasvisversion. Pitsalla on hintaa 6 euroa, suosittelen lämmöllä testaamaan kun kaipaa vähän erilaisempaa pitsakokemusta. Tämä jäi melkeinpä parhaiten mieleeni testatuista ruuista, vaikka yksikään annos ei tuottanut pettymystä. Koko pöytäseurue vaan huokaili onnesta annos annokselta.

Maisteltiin myös Lepaan (terkkui Jeminalle, hyvät juomat teillä siellä Lepaan suunnalla!!) Punakaneli- ja Liereä-omenasiidereitä, molemmille täydet pisteet! Erityisesti tuo vihreäomeinainen Liereä oli ihanan raikas ja kirpsakka, Punakaneli taas selkeästi täyteläisempi. Molemmissa sellainen oikean omenan maku, ei mitään esanssilitkuja.

Armas on tullut tunnetuksi kepapeistaan ja possukepap löytyy yhä listalta. Sen saa myös kasvisversiona ilman lihaa, mutta tällöin annoksessa ei ole mitään kasvisproteiinia. Toivoisin kovasti, että kasvisversioon kehiteltäisiin vaikka joku papujuttu mukaan, koska tämän annoksen mausteet ovat niin kohdillaan, mutta vierasta ajatusta pelkistä juureksista ja leivästä.

Vaikka Armas Kuppilan ruokalista onkin lyhyt ja lihapainotteinen, saa kaikesta kasvisversion pyytämällä. Se jos mikä on ihan mahtavaa reagointia. Tosin luulen, että kuppilassa kävisi enemmän kasvissyöjiä, jos myös kasvisvaihtoehdot olisivat suoraan listalla valittavana, eikä niitä tarvitsisi kysellä erikseen.

Lohella täytetty patonki ”banh mi”. Lohi on Armaan erikoisuutta, sokerisuolattua, ja toimii hyvin tuon punajuuritahnan kanssa yhteen. Makumaailmaa voisi kuvitella perinteisemmäksi, mutta se olikin pohjoismaalainen aasialaisvivahtein – ja oikein maukas.

Lopuksi herkuteltiin vielä juustoilla (kera palsternakka-päärynä-hillokkeen, huh miten toimiva kombo!) ja muilla Ilkan itsetekemillä herkkupaloilla, jotka jätin näköjään kuvaamatta kun en niihin jaksanut koskea – maha oli tämmöisen herkkukierroksen jälkeen aivan täynnä. On kyllä ihan käsittämätöntä, miten mun ei enää tee mieli edes jälkiruokaa. Entisen sokerihiiren elämästä ollaan tultu kauas… Herkkuvalikoimasta löytyy kuvia ja fiilistelyitä ainakin Mansen Muijien ja Magicpoksin blogeista, mitä ilmeisimmin erittäin hyviä nekin.

Kuten tästä annoshehkutuksesta voi päätellä, on Armas yhäkin mun lemppari, vaikka konsepti onkin ehtinyt vuosien varrella muuttua. Tampereella ei ole mitenkään liikaa laadukkaita ja kohtuuhintaisia rafloja, joissa on myös vähän erikoisempi juomavalikoima. Onko Kuppila jo tuttu teille? Ja pst, joko kuulitte Tampereen uusimmat raflauutiset?