Muutosta on yli kuukausi aikaa ja tavarat ovat löytäneet hyvin paikkansa. Tämä kämppä on tuntunut kodilta ihan alusta asti, ehkä siksi, että pääsin osallistumaan remonttiin niin paljon. Vaikka täällä on vielä aika avaraa ja seinät vielä kovin tyhjiä, nautin tilasta ja siisteydestä sekä tästä pienestä keskeneräisyydestä. Olen ehtinyt asua jo sen verran monessa asunnossa (ja tehdä niin monta ”ihan kiva” -ostosta) etten enää tahdo tehdä yhtäkään kompromissiostosta, vaan mieluummin ostan tarpeellisia juttuja vasta kun täydellinen tulee vastaan. Kyllä kai sitä jonkin aikaa elää ilman kattolamppuja ja sohvapöytää, hoho.

Kuten otsikosta saattanee arvata, olis tässä parit yksityiskohdat mun uudesta kodista:

Indiskan kynttilänjalat ovat ihanan jämäkät. En olisi uskonut innostuvani tuommoisesta rosoisesta taotusta pinnasta, mutta näistä tulikin yllättäen ihan lempparit. Maljakkona toimiva lasiputeli on kirppislöytö. 

Kun vaatekaappi on tarpeeksi avara, saa vaatteet järkevästi esille ja pidettyä pinot ja kasat siisteinä. Uudesta kodista löytyy vaatekaappien lisäksi myös vaatehuone, mutta koska ei mulla riitä vaatteet sitä täyttämään, se saa toimia varastona. Vaatekaappien lisäksi mulla ei oikeastaan ole mitään muuta säilytysratkaisua, joten vaatehuoneesta löytyy mm. liinavaatteet, työkalut, silityslauta ja joogamatto silloin kun en niitä käytä. Ihan kätsyä kyllä! 

Porattiin tuossa yksi ilta isän kanssa hyllyt mun makkarin seinälle. Aikamoisen tarkka operaatio, mutta siinäpä ovat kaksi hyllyä vierekkäin ja aivan prikulleen oikealla kohdalla kumpainenkin! Nyt hyllyillä on mm. hajuvesiä, Weecosilta ostettu Hanna-Riikka Heikkilän suunnittelema kortti ja aurinkolasit. 

Ikkunalaudalla majailee huonetuoksun lisäksi kynttilä ja kauniita kiviä, mun pikkuiset aarteet. Mulla oli pienenä kivikokoelma – keräsin nättejä kiviä ja voi sitä onnea kun löysi kauniin hohtavan valkoisen kiven tai ruusukvartsin. Näitä kiviä tosin ei ole löydetty omasta pihasta tai mökkipolulta, mutta näköjään kerran kivikeräilijä, aina kivikeräilijä. 

Jääkaapin ovessa hienoimmat kortit ja pari söpöä polaroidia

Uutta luettavaa hullareilta. Tuntuu miltei rikolliselta maksaa kirjasta vain pari hassua euroa! Tuon olemisen sieätämättömän keveyden olen aloittanut joskus lukiossa (?) mutten ole koskaan lukenut sitä loppuun asti. Riikka Pulkkisen tapa kirjoittaa miellyttää, joten lukulistalle pääsi myös Vieras-kirja. 

Huhuilin blogissa pinnatuolien perään ja eräs ihana lukija laittoi viestiä, että häneltä löytyisi muutama ylimääräinen. Kaatopaikalle päätymistä odottaneet tuolit vaihtuivat kahvipakettiin ja yllärikosmetiikkaan – todettiin että tämä oli meille kummallekin mahtava diili. Tuolit pääsivät pienen liimailuoperaation jälkeen mun käyttööni ja toinen pääsi eroon itselleen turhasta tavarasta. Ihan mahtavaa! Olkkarissa on nyt kolme mustaa pinnatuolia ja vanhempien autotallissa yksi keltainen, jonka kohtalo on vielä vähän auki – joko se pitäisi hioa kunnolla ja maalata valkoiseksi (sitten mulla olisi kolme valkoista ja kolme mustaa pinnatuolia) tai sitten koettaa rapsutella keltainen väri pois ja maalata tuoli alkuperäisen väriseksi, eli mustaksi. Saas nähdä, taidan palata asiaan vasta joululomalla. 

Tämmöinen nätti maljakko löytyy sellaisesta tunnetusta sisustusputiikista kuin Alko, noin kuuden euron hintaan. ”Maljakon” sisältämä sake oli ihan kammottavan makuista, suurin osa pikkuputelin sisällöstä päätyi viemäriin… Ei auttanut appelsiinimehuun lantraaminen tai kivennäisvedellä miksailut, huh. Sisällön takia en voi suositella :–D 

Hihii, semmoisia! Olis hauska näyttää teille joskus miltä täällä näytti ennen remonttia. Fiilis oli vähän eri…. Ja ehkäpä näytän teille myöhemmin kokonaisempiakin palasia uudesta kodistani, tässä oli alkuun tämmöisiä pikkujuttuja. 

Seuraa Blogilistalla / Tilaa Bloglovin’:ssa / Seuraa Facebookissa